perjantai 28. heinäkuuta 2017

Suolla


Kävin eilen Sammalsuolla (minulla on oma suo!) keräämässä mesiangervon kukintoja. Niistä saa herkullista teetä.



Suo näytti häkellyttävältä ilta-auringossa. Sinne täytyy tehdä retkiä useammin.



Hämärän(kin) aikaan tupa näyttää niin kutsuvalta. Ihan vielä ei ole kunnolla tajunnassani, että se vihdoin on minun.


Ja mitä olisi vanha maalaistalo ilman kissoja? 

tiistai 25. heinäkuuta 2017

No nyt!

Tänään vihdoin sain tietokoneelle virtapiuhan, joten sen kunniaksi kuvapläjäys.

Vanhoja kuvia jo, mutta vesikielellä näitä on odotettu ja odotetaan. Joku pikkutuholainen on kyllä jo ottanut maistiaisia omenista...

Tyrniä, karviaisia ja herukoita on tulossa paljon!

Innostuin tekemään spelttileipää. Lisäksi taikinaan laitoin erilaisia siemeniä, kauraa ja hiukan ruisjauhoja. Paras tekemäni leipä.

Palokankaalle on muuttanut kissaperhe. Pennut ovat vielä alle kahdeksanviikkoisia, mutta tulevat jo hyvin toimeen kissojen ja koirien kanssa. 

Pipsa ja muut eläimet nauttivat Palokankaalla olosta. Entiset asukkaat olivat hyvin kissarakkaita ja se tuntuu vieläkin huokuvan talossa.
Kissat ja koirat sulassa sovussa. Veikka yritti naamioitua kissaksi saadakseen olla pöydällä. Onnistui siinä hyvin...



Nyt odotellaan satojen kypsymisiä. Mansikoita on jo tullut runsaasti, ei ole kaupasta tarvinnut ostaa. Tupaantuliaislahjaksi saamani amppelitomaatti on antanut myös ruhtinaallisesti satoa ja vielä jaksaa. Perunat eivät vieläkään kuki, mutta hyvin myöhään minä ne maahan sainkin. Sipulit ovat jo isoja. Muutama kurpitsa on myös tulossa maistiaisiksi.

Makuukammarissa olen aloitellut pientä pintaremonttia. Pitäisi uskaltaa kurkistaa miltä muovimaton alla lankkulattia näyttää. Seinistä lähtee tapetti pois ja saa kalkkimaalin. Tupaan en ole keksinyt mieleistä sävyä, joten olkoon vielä vihreä. Keittiö saa jäädä iloiseksi värien sekamelskaksi sinisine muureineen ja keltaisine seinineen. Ajattelin jopa tuoda sinne lisää eri värejä.

Remppajutuista on tulossa päivitystä, kunhan se tapettien irrottamisesta etenee pidemmälle.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Palokankaan pientila Instagramissa


Meidät löydät Instagramista nimellä palokankaanpientila


Instagramiin päivittyy kuulumisia hieman useammin, kuin tänne blogiin. Veikka puri tietokoneen piuhan poikki, enkä ole saanut aikaiseksi tilata uutta.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Muuttoa ja muita kiireitä

Vihdoin ollaan siinä pisteessä, että uskallan vähän avata tekemisiäni. Olen kevättalven tehnyt laskelmia, pohdintoja, ranskalaisia viivoja ja piirroksia. Olen ollut jännittynyt, pettynyt, innostunut ja hämmästynyt. Papereiden täyttelyä ja lähettelyä, puheluita ja palavereja. Nyt viime päivät olen töiden ohella pakannut ja tehnyt muuttoa omalle pientilalleni.  

Pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että oikeasti olen muuttamassa ja samalla olen todella epäuskoinen ja hämilläni. Olen muuttamassa juurilleni ja vihdoin pääsen asettumaan omaan rauhaan eläinlaumani kanssa. Saan vihdoin punaisen mummonmökin ja perunamaan! 

Lupaan pitää teitä ajantasalla projekteistani ja aikomukseni on perustaa myös Youtube-kanava, jonne tekisin videoita mm. permakulttuurista ja eläintenpidosta, sekä totta kai omavaraisuudesta. Tämä tosin edellyttää "pieniä" kamera-/mikki-/jalusta- yms. hankintoja.

Veikkaa välillä väsyttää emännän vouhotukset.



Kaninpoikaset kasvavat kovaa vauhtia ja yllätyksekseni poikasia on tällä hetkellä yksitoista. Muutama voisi lähteä lemmikiksi sopivan kodin löytyessä.



Luonto on jo alkanut ruokkimaan valppaita silmiä. Poimulehteä, horsmaa ja vuohenputkea löytyy todella paljon.


Tilani rakennukset kaipasivat sadevesijärjestelmää ja sen hoiti nopeasti kuntoon kangasniemeläinen Pelhane Oy


Eläinten kanssa ollaan nautittu auringosta ja sainpa ensimmäiset kymmenen kiloa perunaa maahan. Nähtäväksi jää paljonko selviää kylmemmistä keleistä.


Olen saanut viime päivinä runsaasti yhteydenottoja, joten jos olet laittanut viestiä, niin älä ihmettele, jos vastaaminen kestää!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Laumaan on tullut täydennystä!


Poppooseemme muutti pari viikkoa sitten labradorinnoutajan ja bordercollien rakkauslapsi Pikkuveli eli Veikka. Veikasta tulee isona tilani monitoimimies. Tällä hetkellä Veikka luulee toimittavansa piraijan ja rikkaimurin virkaa.




Tiput ovat kasvaneet tästäkin kuvasta jo hurjasti. Ostin itselleni 54 munan hautomakoneen ja tilasin araucanan siitosmunia. Ensi vuonna meillä siis toivottavasti munitaan vihreitä munia!


Pitkästä aikaa meillä on myös kaninpoikasia. Emo synnytti seitsemän poikasta, joista yksi menehtyi ihan alkumetreillä. Muut kuusi poikasta ovat jo reilun kahden viikon ikäisiä ja uteliaina tutkivat ympäristöään silmät avautuneina. Ovat sen verran vilkkaita, ettei niistä tahdo saada tarkkoja kuvia. Siksi saatte tyytyä vanhempaan kuvaan samaisista poikasista.

Ensi kuussa julkaisen teille lukijoille yllätyspostauksen ;) Siihen asti koitan malttaa mieleni ja blogikin saattaa vielä uinua talvihorroksessaan.


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kuvapläjäys ja kuulumisia

Hirmupaljon on taas tapahtunut kaikenlaista ja välillä on tuntunut, että eniten harmia ja murhetta. Olen joutunut ottamaan itseni kanssa aikalisän, kun uupumus on ottanut niskalenkin arjestani. Työni on rakas, mutta raskas, eläimet ovat sairastelleet, Aino piti lopettaa, kohtuuttomilta tuntuvia tilanteita... 

On ollut pakko mennä itseeni ja etsiä voimavaroja ja keinoja arjen helpottamiseksi. Tällaisina hetkinä olen huomannut, kuinka tärkeitä eläimet ovat minulle. Joku ehkä ajattelee niiden olevan taakka ja rasite, mutta minulle ne ovat melkein henkireikä.


Osaisipa ottaa yhtä rennosti kuin Diana!


Kävin siskoni ja Annin, Pipsan sekä Kerin kanssa jäällä rellestämässä. Tuli myös huomattua, ettei Pipsa enää välttele vieraita koiria, vaan menee kaivamaan verta nenästään. Perjantaina kävimmekin ostamassa Pipsalle flexin, niin on mukavampi käydä lenkeillä lyhyen hihnan sijaan.


Kotipihassa Pipsa saa nauttia rauhasta ja vapaudesta. Lempipuuhaa on liukua selällään ja piehtaroida pitkin pihaa.


Pulla-kissa oli saanut farmiltani "lähtöpassit" hurjan villin käytöksensä vuoksi, mutta ikävä voitti ja katti pääsi takaisin kokeilemaan yhteiseloa. Heti pisti ensimmäisen yön ja aamun aikana tuvan ylösalaisin ja sitten olikin hyvä nukahtaa sikeille unille. Kuvassa myös uusin asukas.


Vuoden ekat tiput ovat kuoriutuneet. Tänään nopeasti vilkaisin ja ainakin 4/14 on kanoja. Viikon kuluttua pitäisi kuoriutua seuraavat tiput. 



Koska viime kesän kaninpoikasista suurin osa oli uroksia, tuli kiire teurastuksille. Vielä on opettelemista ja hieman useammin saisi teurastaa, jotta tuntuma säilyisi. Arvostus ja kunnioitus kasvaa, kun alusta pitäen kasvattaa itse lihansa. Makukin on aivan toinen, kuin kaupan lihoissa. Kuvan koiven haudutin yrttiliemessä ja paistoin pintaa rasvassa. Helpolla pääsee myös, kun laittaa kokonaisen kanin haudutuspataan, siihen mausteet ja liemi mukaan ja yöksi lämpimään leivinuuniin hautumaan. Seuraavana päivänä on ruoka valmis. Itselleni tällaisesta sastsista jää moneksi kerraksi syötävää. Siitä saa pataa, keittoa, leivänpäällistä ja pakkaseenkin pahan päivän varalle valmista ruokaa.

Olen ottanut itselleni suuren harppauksen omavaraisuudessa ja itseni kehittämisessä. Pääsin mukaan villiyrttikoulutukseen, joka myös mahdollistaa tulevaisuudessa pienen yritystoiminnan. Pää pursuaa ideoita ja odotan innolla toukokuista kurssia. Lisäksi elo-syyskuussa on kahden viikon permakulttuurikurssi, jonne on pakko päästä. Ensi vuonna voin sitten hyvin eväin käynnistää uinumassa olleen projektini.



keskiviikko 8. helmikuuta 2017